Palataan pakkasmaisemista takaisin tropiikin lämpöön ja korkealle kosteisiin pilvimetsiin.
Vaikka Kenian luonnosta jäi päälimmäsenä mieleen tasankojen äärimmäinen kuivuus, oli korkeimpien kukkuloiden huipuilla, reilu 2000 metrin korkeudessa, myös kostean sumuista pilvimetsää. Sellaista, mitä on tottunut näkemään vain tv:n luontodokumenteissa. Vuorenrinteitä peitti lähes poikkeuksetta paksu sumumassa, joka muuttui usein sateeksi. Tuulet olivat voimakkaita ja viileitä. Puiden oksia peittivät sammalet, jäkälät ja orkideat, ja maan pinnalla kasvoi paksu kerros aluskasvillisuutta. Muutama lintu lennähti silloin tällöin latvuston yli ja puiden lehdillä tepasteli erinäisiä hyönteisiä. Kymmenet puusammakot kurnuttivat kuorossa lähes tauotta, mutten koskaan niitä päässyt näkemään.
Valitettavasti koskematonta alkuperäismetsää on Keniassa jäljellä enää muutama prosentti. Metsät ovat säilyneet vain kaikkein vaikeakulkuisimmilla vuorenrinteillä, muutamien hehtaarien metsäfragmentteina siellä täällä. Monien eläinten kannalta ne ovat habitaatteina liian pieniä ja alueellisesti liian pirstoutuneita. Myöskään metsien tulevaisuudennäkymät eivät ole hyvät - alueella on jatkuva pula niin polttopuusta kuin viljelys- ja laidunmaasta.
Mukava onkin siirtää ajatukset täältä kylmästä räntäsateesta kuviesi myötä lämpimän tropiikin maisemiin.
VastaaPoistaIhastella sammaloituneita puunrunkoja, kastepisaroita orkideoiden kukissa ja varsissa, kuin olisi satumaassa.
Ja vielä tällaiselle ötökkäfanille, kauniin vihreä heinäsirkka ja värikäs lude lehden reunalla...;))
Hienot kuvat <3
Kiitos Sirpa! Ai ludekko se olikin, hyvä että joku tietää :)
PoistaWau, mitä kuvia! Upeita maisemia!
VastaaPoista